Muistisairaudet

Muistisairaudet

Etenevät muistisairaudet rappeuttavat aivoja ja heikentävät laaja-alaisesti toimintakykyä. Ne ovat kansantauteja siinä missä sydän- ja verisuonisairaudetkin. Muistisairaudet ovat yleisempiä iäkkäillä ihmisillä. Edetessään etenevät muistisairaudet johtavat dementiaoireyhtymään.

Yleisimmät etenevät muistisairaudet ovat:

Alzheimerin tauti (n: 60-70 %)
Verisuoniperäinen muistisairaus (n: 15-20%)
Kahden edellä mainitun yhdistelmä ns sekamuoto
Lewyn kappale-tauti
Otsa.himolohkorappaumasta johtuva muistisairaus
Parkkinsonin tauti, joka voidaan laskea eteneviin muistisairauksiin sen aiheuttamien tiedonkäsittelyvaikeuksien vuoksi


Muistihäiriöiden tutkimus


Tutkimukset voi käynnistää oma terveyslääkäri tai yksityislääkäri. Lääkäri pyrkii haastattelemalla selvittämään muistihöiriön laajuuden ja miten se näkyy arjen toiminnassa. Myös omaista voidaan haastatella tai hän voi täyttää muistikyselyn. Muistin ja tiedonkäsittelyn tasoa pyritään selvittämään myös kognitiivisista toimintakykyä tai mielialaa mittaavilla testeillä.
Testin jälkeen lääkäri arvioi kuulostaako muistihäiriö vakavalta ja viittaako testin tulos muistisairauteen. Myös masennus voi aiheuttaa muistihäiriön, samoin kuin yleiskuntoa heikentävä sairaus tai sopimaton lääkitys. Mikäli muistihäiriö todetaan, otetaan usein jo terveyskeskuksessa verikokeita, joilla pyritään selvittämään aineenvaihduntahäiriöihin ja yleissairauksiin liittyvät muistihäiriöt, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai B12 vitamiinin puutos. Nämä ovat kuitenkin hyvin harvinaisia muistihäiriöiden syitä. Mikäli muistihäiriön syy ei näin selviä, on syytä tehdä tarkempia tutkimuksia, kuten aivojen kuvantaminen. Tämä edellyttää yleensä lähettämistä erikoissairaanhoitoon, neurologin tai getiatrin vastaanotolle. Toisinaan tarvitaan myös neurologisia lisätutkimuksia. EEG käytetääntiettyjen aivotulehdustenselvittelyissä. SPET isotooppikuvaus voi antaa lisätietoja muistisairauden tyypistä. Alzheimerin taudissa selkäydinnesteen(likvorin) tiettyjen valkuaisaineiden (amyloidin ja tau-proteiinin suhde on poikkeava. Pääosin diagnoosi perustuu kuitenkin kliiniseen kuvaan (oireisiin ja neurologisessa tutkimuksessa esiin tuleviin löydöksiin) sekä muistin ja tiedonkäsittelyn tasoon ja tyyppiin eli neuropsykologisiinlöydöksiin. MMSE-ja CERAD-testien lisäksi tehdään usein huolellisia neuropsykologisia testejä, jotka voivat kestää jopa useita päiviä. Näiden poerusteella saadaan tarkka käsitys muistin ja päättelykykyyn, kielellisten ja hahmotushäiriöiden luonteesta. Nämä auttavat usein erottamaan sekä masennuksen että normaalin vanhenemisen muistisairauksista, että eri muistisairaudet toisistaan. Tutkimusten kokonaisuuden perusteella lääkäri asettaa diagnoosin. Joskus tilanne ei kuitenkaan selviä, vaan tilannetta jäädään seuraamaan ja uusintatutkimuksia sovitaan esimerkiksi vuoden päähän.

Lähde: http://www.muistiliitto.fi/fi/muistisairaudet/muistihairiot-ja-sairaudet/muistihairioiden-tutkimus/

Suola

Suolan sisältämä natrium on ihmiselle tärkeä mineraali, mutta sen tarve ei ole suuri. Liiallinen suolankäyttö voi aiheuttaa huomattavia terveyshaittoja, jos natriumia kertyy kehoon liikaa. Taistelu suolaa vastaan onkin käynyt jo monen vuoden ajan kiivaana. Lähinnä ollaan huolissaan siitä, että liika piilosuolan saaminen ja kertyminen elimistöön aiheuttavat pitkällä tähtäimellä terveyshaittoja. Piilosuola tarkoittaa elintarvikkeiden sisältämää teollisesti käsiteltyä ruokasuolaa. Samalla on kuitenkin muistettava, että urheilija tarvitsee enemmän suolaa kuin sohvaperuna. Hikoilu laihduttaa elimistöstä suoloja, jolloin kehon suolatasapaino saattaa laimentua liikaakin. 

Suolaa vai ei, mitä pitäisi siis tehdä?

Miten saada suolatasapaino optimaaliseen tilaan?

Tulisiko keskittyä rahkan syöntiin vai vetäistä sipsipussi treenin päätteeksi?

Nyt on hyvä avata suolan saloja, jotta hikitreenit jaksaa tehdä kuumallakin kelillä!

Elintärkeä:

Emme voiisi elää ilman suolaa. Jokapäiväinen suola-annos on kehomme toiminnan edellytys.Suoloja tarvitaan erityisesti lihasten toimintaan, nestetasapainon säätelyyn ja hermoimpulssien kuljetukseen. Niin ikään ruoansulatusjärjestelmä ja hengittäminen toimivat suolojen voimalla. Suola on elimistössämme jokapaikan höylä, sillä sitä tarvitsevat myös solumme, luumme ja verinesteemme. 

Sopivasti paras:

Suolan tarve on 1,3g päivässä. Määrä on pieni, ja täyttyy reilusti, jos ruokavalio on monipuolinen ja terveellinen. Vaikka suola on elimistöllemme hyvin tärkeä tekijä, ei suolan syömistä tule kasvattaa rajusti ilman erityistä syytä. Suolan terveysvaikutukset katoavat ja kääntyvät elimistöä vastaan, jos sitä syö liikaa. Suomen sydänliiton mukaan suolan saantisuositus on enintään 5 grammaa päivässä, eli vajaa teelusikallinen. 

Terveyshaittoja:

Västämätön fakta on se, että liika suolan syöminen nostaa verenpainetta. Kohonnut verenpaine on puolestaan yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin. Muita liiallisen suolan saamisen seurauksia pitkällä tähtäimellä voivat olla aivohalvaus, osteoporoosi ja munuaissairaudet. Taudit ilmenevät useimmiten vasta vanhemmalla iällä, mutta  jo nuorempana tehdyt valinnat vaikuttavat pitkälle tulevaan. Suolan liialliseen käyttöön liitetyt sairaudet ovatkin suomessa valitettavan yleisiä. Kiinnitä siis huomiota siihen, ettei piilosuolaa tule nautittua liikaa. 

Luonnonsuolaa, kiitos:

Suurin osa saamastamme suolasta tulee siis piilosuolana elintarvikkeista. Piilosuola on useimmiten tavallista ruokasuolaa, joka on teollisesti käsiteltyä. Teollinen ruokasuola ei sisällä yhtä paljon kivennäisaineita kuin luonnonsuolat, suoraan merestä, tai louhimalla vuoristoista. Luonnonsuolat, kuten himalajan suola tai kuvassa oleva ruususuola sisältävät arvokkaita mineraaleja ja hivenaineita muun muassa: Rautaa, magnesiumia, kalsiumia, kaliumia, mangaania, sinkkiä, booria, kromia, seleeniä ja jodia. Nämä mineraalit ovat poistuneet ruokasuolasta teollisen käsittelyn myötä. Tavallinen ruokasuola koostuu lähinnä natriumista ja kloridista, ja se on saatettu jodioida. Keskity siis määrän lisäksi myös laatuun.

Turvottaako:

 Keho reagoi liialliseen suolaan sitomalla nestettä. Suolapitoisuus kehossa pienenee, kun elimistö ei päästä kaikkea saamaansa nestettä pois, vaan varastoi sitä itseensä. Keho ikään kuin laimentaa suolaa. Liiallisen suolan saannin voi siis huomata nesteen kerääntymisenä kehon eri osiin. Erityisesti turvotus nilkoissa, sormissa ja silmien alla ovat merkkejä liiallisesta suolan käytöstä. Suolan määrää kehossa voi vähentää juomalla vettä, jolloin liika suola poistuu elimistöstä. Kehon hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta sopivan suolankäytön löytää tutkimalla omia tuntemuksia. 

Keho reagoi liialliseen suolaan sitomalla nestettä. Suolapitoisuus kehossa pienenee, kun elimistö ei päästä kaikkea saamaansa nestettä pois, vaan varastoi sitä itseensä. Keho ikään kuin laimentaa suolaa. Liiallisen suolan saannin voi siis huomata nesteen kerääntymisenä kehon eri osiin. Erityisesti turvotus nilkoissa, sormissa ja silmien alla ovat merkkejä liiallisesta suolan käytöstä. Suolan määrää kehossa voi vähentää juomalla vettä, jolloin liika suola poistuu elimistöstä. Kehon hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta sopivan suolankäytön löytää tutkimalla omia tuntemuksia.

Suola ja urheilu:

'Raskaan fyysisen suorituksen aikana keho menettää vettä ja suoloja. Suolaa katoaa elimistöstä hikoilun seurauksena, ja etenkin pitkät urheilusuoritukset heiluttavat kehon suolatasapainoa huomattavasti. Pyörryttävä tunne, lihaskrampit, päänsärky ja pahoinvointi suorituksen aikana ja sen jälkeen kertovat liian vähäisestä suolapitoisuudesta kehossa. Erityisesti aineenvaihdunta ja ruoansulatus kärsivät, jos suolatasapaino heittää. Ratkaisu suolatasapainon oikaisuun on lisätä ripaus luonnonsuolaa juomapulloon, imeskellä suolakidettä, tai ottaa treenin oheen nautittavaksi urheilujuomia. urheilujuoma täyttää suorituksen aikana huvenneet kivennäisainevarastot, nesteyttää ja antaa energiaa.

  

Lähde: https://tikis.fi/ravinto/suolan-haidat-ja-hyodyt/

Kuurosokeus

Tietoa kuurosokeudesta:
Kuurosokeus on vain yksi ominaisuuspiirre ihmisessä muiden piirteiden joukossa. Se vaikuttaa kuitenkin hyvin kokonaisvaltaisesti henkilön elämänhallintaan ja selviytymiseen arkielämässä. Kuurosokeus tulisikin aina määritellä toiminnallisuuden kautta. Vaikka kuurosokeiden ryhmä on hyvin marginaalinen, on oikea-aikainen tunnistaminen hyvin merkityksellistä sekä henkilön itsensä että yhteiskunnan kannalta. Tunnistamisen tekee ongelmalliseksi kuulo- ja näkövamman yhteisvaikutuksen ymmärtäminen. Terveydenhuollossa ei ole kuurosokeus erityisalaa, vaan tunnistaminen edellyttää moniammattilista työotetta ja silmäkääkärin ja korvalääkärin yhteistyötä. Tietämys kuurosokeiden erityispiirteistä, seuranaisvaikutuksista ja kuurosokeiden kulttuurista mahdollistaa omaehtoisen, itsenäisen ja hyvän elämän tasavertaisessa yhteiskunnassa.

Kuurosokeiden määrä suomessa:

Kuurosokeiden/kuuronäkövammaisten tarkkaa määrää suomessa on vaikea tietää. Viimeisimmän näkövammaisten sosiaalinen asema suomessa julkaisun (2013) mukaan näkövammarekisterin tiedossa on 850 sellaista henkilöä, joilla on kuulo- ja näkövamman yhdistelmä. Kuulon ja näön yhteisvaikutuksen tunnistaminen ei kuitenkaan ole aukotonta, joten on oletettavissa, että kuulonäkövammaisia on tätä enemmän. Varsinkin ikääntymisen mukanaan tuomaa kuulon ja näön toimintarajoitteen yhdistelmä kohtaa yhä useampaa ikääntyneiden määrän lisääntyessä. 

Kuurosokeiden ryhmät ja aiheuttajat:

Kuurosokeiden ryhmä on harvinainen ja hyvin vaihteleva vamman laadusta, etenemisestä ja vammautumisiästä riippuen. Usein on kyse etenevästä kuulonäkövammasta. Kuurosokeiden ryhmästä puhuttaessa käytetään kahta termiä: Kuurosokeat ja kuulonäkövammaiset: Niillä molemmilla tarkoitetaan samaa siinä mielessä, että molemmissa on kyseessä kuulonäkövamman yhdistelmä. Termejä käytetään rinnakkain ja yksittäisissä tilanteissa valitaan kuvaavampi termi. 

Syntymästään tai varhaislapsuudesta kuurosokeat:

Synnynnäinen kuurosokeus on yksi toiminnanvajavuus, joka syntyy vaikea- asteisen kuulonäkövamman seurauksena. Toiminnanvajavuus on olemassa syntymästä asti, tai se saadaan ennen kielellisen kommunikoinnin kehittymistä. Synnynnäiseen kuurosokeuteen voi olla useita syitä. Esim: Rubeola, Charge, kromosomipoikkeamat ja keskosuus.

Kuurosokeutuneet:

Kuurosokeutumisesta puhutaan silloin, kun yhdistetyn kuulonäkövamman aiheuttama toiminnanvajavuus on saatu kielellisen kommunikoinnin kehittymisen jälkeen. Kuurosokeutuneiden ryhmä jaetaan yleensä kolmeen riippuen siitä, kumpi aisti on heikentynyt ensin. 

1) Syntymästä tai varhaislapsuudesta kuurot/ vaikeasti kuulovammaiset, joilla näkö heikkenee myöhemmin.
Usherin oireyhtymä

2) Syntymästä tai lapsesta saakka näkövammaiset, joilla kuulo heikkenee myöhemmin.
Kuulovamman ilmaantuminen, tapaturmat, onnettomuudet , infektiotaudit

3) Aikuisena kuurosokeutuneet
Ikääntyminen, tapaturmat, harvinaiset oireyhtymät.




Haptiisit

Kosketusviestintä:
Neutraali kosketusalue.                                                             Olkapää, käsivarsi, kämmenselkä, selkä
Painovoima kosketuksessa.                                                       Kevyt ja rauhallinen




Lähde: http://www.kuurosokeat.fi/

Kuntoutus

Vakuutusyhtiö/ kela
 1. Ammatillinen kuntoutus- uudelleen koulutus
16-65vyksilöllinen kuntoutussuunnitelma
2. Vaativa lääkinnällinen kuntoutus: Neglet
3.Sosiaalinen kuntoutus: Aivoliitto ja puhe
4. Kasvatuksellinen kuntoutus: Integroitu ja inglussiivinen

Mitä kuntoutus on: Henkilön oman toimintakyvyn
Missä kuntoutusta on: Päiväkodissa, koulussa, töissä, kotona tai   
Terapiamuotoja: Puheterapia, toimintaterapia, fysioterapia, psykoterapia, musiikkiterapia ja ratsastusterapia. 
Puheterapia: On lääkinnällistä kuntoutusta jota antaa puheterapeutti. Puheterapiaa annetaan yleensä kerran viikossa tai yksilöllisesti suunniteltuna jaksoittain.
Toimintaterapia perustuu:
Toiminnan terapeuttiseen käyttöön
Toimintaterapeutin ja asiakkaan väliseen yhteistyöhön
Vuorovaikutukseen ja asiakkaan rohkaisuun
Toimintaterapian avulla opetellaan:Olemaan vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, leikkimään, tekemään työtä tai opiskelemaan, viettämään vapaa-aikaa ja tekemään arkiaskareita.                                                                                         
Tavallisesti fysioterapia kohdistuu: Synnynnäisen vamman, sairauden, tapaturman tai ikääntymisen aiheuttaman alentuneen toimintakyvyn edistämiseen.
Psykoterapia voi olla: Yksilöterapiaa, jolloin keskustelu on yksilöön painottuvaa, ryhmäterapiaa, jolloin keskustelu käydään psykoterapeutin ohjaamana ongelmista kärsivien kesken ryhmässä, Perheterapiaa, jolloin läsnä on koko perhe ja terapeutti tai hoitotiimi hoitaa yhtä tai useampaa perheenjäsentä, kriisiterapiaa. kun voitettavana on äkillisiä ongelmia. Esimerkiksi onnettomuuden uhreille ja uhrien omaisille järjestettävää terapiaa, joka voidaan toteuttaa yksilö- ja ryhmäterapiana.
Psykoterapiassa pyritään tiettyyn tavoitteeseen, josta on sovittu hoidon alussa. Tavoitteena voi olla esimerkiksi poistaa tai lievittää mielenterveyshäiriöitä, oireita ja niistä johtuvaa kärsimystä, tukea psyykkistä kasvua ja kehitystä tai lisätä asiakkaan valmiuksia ratkaista itse ongelmiaan. Pidempikestoisten ja kankalimpien mielenterveysongelmien hoidossa psykoterapiaa käytetään lääkehoitoon yhdistettynä.
Musiikkiterapiassa: Kuunnellaan musiikkia, lauletaan, soitetaan, improvisoidaan, liikutaan musiikin mukaan, tehdään lauluja ja tehdään musiikkimaalausta. Musiikkiterapiassa käytetään kuntoutusmenetelmänä musiikin eri elementtejä, kuten rytmiä, harmoniaa, melodiaa, sävelkorkeutta, äänensävyä ja dynamiikkaa. Terapian avulla voidaan saavuttaa myönteisiä tuloksia fyysisten ja psyykkisten sairauksien ja oireiden hoidossa. Perinteisesti asiakasryhminä ovat olleet kehitysvammaiset tai psykiatrisesti sairaat, mutta nykyisin musiikkiterapia on laajennettu kuntouttavaksi menetelmäksi myös mm. Puheen ja kielen vaikeuksiin, neurologisiin häiriöihin ja päihdeongelmiin. Musiikkiterapia on aina luova prosessi, jossa asiakkaalta ei edellytetä musikillisia taitoja.  Musiikki on väline, eikä sen tuottaminen ole itsetarkoitus.